Joulutunnelmaa keväällä

Tällä hetkellä on oikeastaan sellainen tilanne, ettei tarvitse juuri teetä hankkia varastoihini – jee! Ehkä myös pikku hiljaa saapuva kesä tekee sen, että teen juonti on vähentynyt. Ajatus kuumasta juomasta helteisinä päivinä ei oikein houkuta, vaikka eihän sitä tiedä onko edes hellepäiviä juuri luvassa tänä vuonna, sillä viime kesä tuntui ainakin aika sateiselta. Olen myös pitkästä aikaa juonut kahviakin, mutta loppujen lopuksi olen eniten ollut vesilinjalla.

Tällä kertaa esittelen seuraavat kaksi varastoissani lymyävää kuumaa pakkausta, joista toinen ei oikeastaan edes sisällä mitään teelehtiä.

IMG_7248Vasemmalla on Sergejeffin venälästyyppinen musta tee ja oikealla Le Jardins de Gaïan Feu de bois (englanniksi käännetty Log Fire), eli luomu kaneli-manteli irtotee, jonka hankin muutama kuukausi takaperin Ekolon poistokorista.

Feu de bois on pakattu  söpöön punaiseen, jouluteemaiseen tuubiin, jonka värimaailmaan kuuluu punaisen päävärin lisäksi vihreää, kultaa ja valkoista – jouluiset sävyt siis.

IMG_7259Kaiken kaikkiaan tee on muutenkin jouluinen: se sisältää 95% hedelmää (omena, hibiskus, ruusunmarja, appelsiini) ja 5% luonnollisia aromeita (omena, kirsikka, kaneli, manteli, mansikka).
Toisinsanoen tämä ”tee” onkin eräänlainen lämmin hedelmäjuoma, jota haudutetaan 15 minuuttia 95-asteessa, eli mitään pikajuomaa tämä ei ole.

IMG_7258Feu de bois (jonka meinaan koko ajan kirjoittaa Fleur de bois) on sävyltään punaista ja tuoksuu joululle, eli tässä tapauksessa glögille muttei ihan niin makealta. Maku on myös glögimäinen, kuin joisi sokeritonta mehua. Ihan kiva, jos sattuu tykkäämään glögin tapaisista korvaajista ja söpö purnukka jää varmasti käyttöön – voisin kuvitella säilyttäväni siinä joskus jotain chai-laatua, joka olisi yhtä jouluinen kuin tuubin ulkoasu.

Sergejeffin tee on myös ihan mukiin menevä tee, joka maksaa vain jonkun 2-3 euroa marketin hyllyltä. Kyseessä on siis 100g teepussi, vaikka ensimmäisessä kuvassa pakkaus saattaa näyttää hieman pieneltä. Meillä on ollut tapana lisätä teelehtien sekaan myös saksanpähkinöitä haudutusajaksi, jotka tuovat pienen säväyksen teehen ja tekee siitä pikkaisen paremman ja mielenkiintoisemman makuisen.

Meinasin toivottaa tähän loppuun ihanaista maanantaita, mutta vappuhulinat ovat sekoittaneet totaalisesti rytmini, sillä nythän on torstai!

weheartit.com / iheartinspiration.com

Aloin muuten huhtikuussa harrastaa tankotanssia ja tänään oli varmaan kaikista rankin tunti fyysisesti, sillä hikoilin kuin pikku nasu konsanaan (kiitos kuuluu varmaan alkulämmittelyn kyykkyhypyille ja apinan askelille, niiden jälkeen kyllä vappuhulinat on ohi). Vielä minusta ei ihan saa sulava liikkeistä tankotanssijaa, vaikka jotkut liikkeistä ovatkin sujuneet hyvin – mutta eikös se sulavuus tule harjoittelun myötä? ;>
Kaiken kaikkiaan itsellä on tuntien jälkeen ollut hyvä fiilis, jota pidän kaikista tärkeimpänä.

Ihanaa vapun jälkeistä torstaita kaikille!

Voi pöllöt minkä teitte

Tylsäkin vaatekerta voi muuttua mielenkiintoiseksi, kun vain osaa käyttää oikeanlaisia asusteita.

Eikö kuulostanutkin samanlaiselta virkkeeltä kuin naisten aikakauslehtien tyyli ja muoti-palsoilta?

Itse en asusteina osaa käyttää oikeasti paljoa mitään muita kuin koruja, vaikka myönnetään: talvella olin tosi laiska jo niidenkin suhteen. Nyt kun aurinko taas paistaa, on paljon mukavampi vähän panostaa niiden korujenkin käyttöön – etenkin kun enää ei tarvitse pukea sitä viittä villapaitaa ja hautautua pipon alle piiloon tai vuorautua takkiin, joka otetaan vain pakon edestä pois.

Minä en Marilyn Monroen tapaan tarvitse timantteja, riittää vain että blingaa mukavasti. Paitsi aina ei tarvitse edes blingatakaan vaan omaperäiset, hauskat korut ovat myös kivoja. Ja myönnetään, pidän myös lapsenomaisen söpöistä koruista. Ja eläinaiheet ovat tietenkin heikkouteni:

IMG_7317Oli tarkoitus käydä vain pikkaisen vilkaisemassa Glitterin valikoimaa, mutta kun näin nämä pöllöt niin eihän noita voinut olla ostamatta. Ihanan ilmeikkäät korvikset ja kuulemma myös juuri minun näköiseni (koska näyttävät niin omituiselta, kuten kantajansakin).

Sekään ei auttanut asiaa että Glitterissä vietettiin viimeistä osta 3 maksa 2-tarjousta, joten voitte varmaan arvata kuinka siinä sitten lopulta kävi…

Oon ihan hurahtanut sulkakorviksiin, sillä ne näkyvät hyvin vaikka hiukset olisivat auki, niissä on vaikka mitä eri värejä hempeistä pastillinsävyistä kirkkaisiin ja ennen kaikkea ne ovat kevyet, jonka vuoksi ei tarvitse pelätä edesauttavansa korvalehtien venymistä.

IMG_7325Olin joskus aiemmin katsonut tuota earcuffilla varustettua sulkakorvista, mutta silloin en napannut sitä mukaani vaikka lähellä oli. Sulkakorun parina oli vain pikkiriikkinen nappikorvis, joka on oikeastaan vain hauskaa. Olisikin vähän hölmöä pitää kahta noin isoa sulkaa korvissa, ainakin jos molemmat olisivat tuolla cuffilla.
Cuffin ketju on kyllä aika pitkä pikkuiseen korvaani, mutta vielä se ei ole haitannut.

Koska oli jo kaksi korvakorua, niin kolmas sai luvan olla kaulakoru:

IMG_7330Ensin olin katsonut korun esittävän pääskystä, mutta vasta kotona tajusinkin sen olevan lentokala. Ei sillä että se haittaisi, pidän sitä enemmän ironisena; kammoksun kaikkea vedenalaiseen maailmaan liittyvää, se on jotenkin pelottava – ja ällöttävä, katsokaa vaikka joskus Avara Luonto-dokumentteja merenelävistä, koralleista merimakkaroihin ja muihin öklötyksiin. Siksi onkin hauskaa että valitsin kaulakorukseni lentokalan ja vieläpä pidän siitä: kiva mintunvihreä, pieni koru joka näyttää sievältä ihan tavallisen t-paidankin kanssa.
Kaikenlisäksi huomasin pitäväni korua lähes päivittäin, vaikka hilluisin vain kotona kulahtaneissa kollareissa ja venyneessä paidassa, niin silti tuo koru notkuu kaulassa. Keveytensä takia ei tajua pitävänsä koko ajan korua, eikä se pääse tielle askareiden lomassa.

Kyllä rihkama vain on kivaa, etenkin jos niitä oikeasti sitten käyttää. Joskus on kivaa olla vähän pinnallinen.

Nyt tämä tyttö riisuu korunsa ja menee Rasseli-Roopeilemaan, eli vaihtamaan renkaita. —>

Tuulirullia

Meillä ei ole tapana antaa lahjoja synttäreiden tai joulun kunniaksi tai minkään muunkaan. Toisaalta miksi sitä nyt erityisemmin tarvitseekaan? Joskus voimme käydä kyllä syömässä ulkona tms, mutta tavarana emme lahjoja anna. Nurkat tuntuvat muutenkin pursuavan kaikkea turhaa krääsää josta ei vain osaa luopua, joten enempää sellaista ei kyllä kaipaa.

Itselleni on tullut tavaksi tehdä jotain hyvää Koon synttäreiden kunniaksi. Viime vuonna tein tämän toiveen mukaisesti voileipäkakun ja tänä vuonna puolestaan jälleen hänen toiveiden mukaisesti tuulihatturullia kinkkutäytteellä.

IMG_7270Pakko sanoa itsekin, että oli rullat olivat pirun hyviä. Eivätkä ne säilyneet seuraavaan päivään asti joten kyllä, tuli hieman ahmittua. :—D

Totta puhuakseni kehittelin täytettä vähän omasta päästäni ja en juurikaan mittaillut aineksia – olen muutenkin tosi huono ainesten mittailuun vaan heitän ne aina arviolta. Laitan kuitenkin nyt varuilta ohjetta kuinka sen suurin piirtein tein, joten kannattaa täytettä aina maistella ja lisäillä oman maun mukaan kaikkea tarvittavaa.

Taikina:
125 g voita tai margariinia
2½ dl vehnäjauhoja
5 dl vettä
½ tl leivinjauhetta
3 munaa

Täyte:
n. 120-130g kinkkua
1dl kuohukermaa
150g yrttituorejuustoa
hienonnettua persiljaa
paprikaa
mustapippuria
1-2tl sinappia, esim. Dijon
paprikajauhetta

-Sulata rasva kattilassa ja lisää vehnäjauhot samalla sekoittaen sähkövatkaisemma. Lisää vesi ja kuumena seosta edelleen vatkaten, kunnes se irtoaa reunoista. Ota kattila liedeltä, sekoita sekaan leivinjauhe ja anna hieman jäähtyä. Vatkaa lopuksi kananmunat yksitellen seoksen joukkoon.
-Levitä seos leivinpaperilla peitettyyn uunipelille ja paista 225-asteisessa uunissa keskitasolla n. 25min. Pinnan pitäisi olla kauniin ruskean sävyinen. Kumoa jäähtynyt taikinalevy leivinpaperin päälle jäähtymään.
-Hienonna kinkku pieniksi paloiksi (ellet sitten käytä kinkkukuutioita), samoin paprika ja vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita täytteen aineet keskenään ja levitä se taikinalevyn päälle.
-Kääri rullalle ja laita rulla jääkaappiin vetäytymään. Viipaloi rulla paloiksi ennen tarjoilua.

=^.^=

Muistelisin että olisin täytteeseen lorauttanut vielä pikkutilkan sitruunamehua ja ripauksen valkopippuriakin. Sinappia jota käytin oli Wigrenin Special sinappia, mutta uskon että dijon sopii myös ihan hyvin. Special sinappi sisältää konjakkia ja on aika makeahko. Taisi myös lorahtaa aika reippaasti täytteeseen. *hups*
Valkoisten vehnäjauhojen lisäksi olin sekoittanut joukkoon myös hieman speltti- ja täysjyväjauhoja, jotta voisin lohduttautua syödessäni ajatukseen että olisin tehnyt ”paremman” version taikinasta (yeah, right).

Enivei, synttärisankari oli erittäin tyytyväinen ja harmittelikin kun rullat loppuivat niin äkkiä. Noh, ehkä joskus teen vielä lohdutukseksi uudelleen, ihan vain jo kun itsekin alkaa tekemään noita mieli.

Miksi pitikään mennä kirjoittamaan tämä postaus nälkäisenä?

Taas kohti kissamummoutta

Mikä siinä on että ne tietyt asiat saavat vain hulluksi ja tekemään niitä heräteostoksia, mutta sellaisia heräteostoksia ettei niitä edes kadu vaan oikeasti pitääkin jo hyvinä heräteostoksina, jos niin voi edes sanoa? Eikös pääasia kuitenkin ole, että ostaa vain sellaista jota oikeasti käyttää ja tarvitsee?

Omat heikkouteni ovat erilaiset eläinkuosit ja niistä etenkin kissaeläimet. Vähän kuin joskus Carlingsissa en voinut jättää yhtä hihatonta tiikeripaitaa sinne vaan pakkohan se oli saada ja sen jälkeen olenkin käyttänyt sitä lähes aina. Nyt en voinut jättää erästä toista kisupaitaa kesken ruokaostosten:

kisupaitaKisupaita!

Näitä oli myös harmaana ja valkoisena, mutta harmaassa jota aluksi halajin ei ollut kokoa. Musta olikin ainoa, joten se antoi itselleni vain vielä suuremman syyn ottaa paita mukaani.

Ihan oikeasti hei näen jo tulevaisuuteni hulluna kissanaisena, vähän sellaisena joka Simpsoneissa on mutta ei ehkä ihan niin pahana. Ja ihan oikeasti älkää tehkö noita söpöin eläimin varusteltuja vaatteita kun en vielä ole täysin valmis vain kävelemään tyynesti niiden ohi.

Ja oikeasti, kissakuumeeni vain kasvaa koko ajan ja säälin jo Koota, joka saa aina kuulla jankutustani: ”haluankissanhaluankissan”.

löytyi: weheartit.com

Yhyy.

One must love a cat on its own terms

Kävin tervehtimässä ”pientä” kissaneitosta pitkästä aikaa. On mukavaa kun tulee tuttuja vieraita niin tämä neiti hiippailee ikkunan luokse ja jää sitten siihen möllöttämään. Joskus tämä on kyllä niin laiska että hyvä jos viiksikarvaansa jaksaa liikauttaa, vaan jää pötköttämään välinpitämättömänä lempituolilleen. Tällä kertaa neiti oli kuitenkin jaksanut raahautua katsomaan saapumistani.

IMG_7082Ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Varmaan 80% kuvista ovat tuollaisia yrmyilmeisiä, ihan kuin se tietäisi mihin tarkoitukseen kamera on tarkoitettu. Ja tämähän aina välttelee kameraa; jos viet sen naaman eteen niin sitten käännetään selkää sille tai lähdetään pois. Ei tästä kissasta ainakaan tule seuraavaa Next Top Cat Modelia.

IMG_7054IMG_7059Tietenkin yritin kiinnittää neitokaisen huomiota myös muualle….

IMG_7077Mutta tietenkin tätä kiinnosti enemmän mitä tapahtui ikkunan toisella puolella.

pumpsaaaNiin ja karvoja piti tietysti aina välillä oikoa kun kerta kuvattavaksi pääsi jälleen pitkästä aikaa.
IMG_7112Koska neitokainen oli niin kiltisti ettei tainnut kuin vain kerran karata kuvauksistaan, niin annoin tälle pienen makupalan sitten palkkioksi.

IMG_7151Sääli etteivät kuvat onnistuneet huulten lipomisen osalta, mutta ilmeet oli niin söötit että oli pakko laittaa tännekin. Ja eikös aina kuulu olla niitä ”pilalle menneitä kohtauksia”?

IMG_7145IMG_7146Mutta kyllähän niitä ihan onnistuneitakin otoksia tuli, vaikka neiti onkin tällainen kameran välttelijä:

pumpsapumpukkakisskissTällä kertaa tuli siis vähän kissamaisempi postaus, mutta minkäs sille voi kun olen tällainen kissamummo. Oli kuitenkin ihana nähdä pientä nöpönenästä pitkästä aikaa – neitokainen muuten täytti jo 11-vuotta viime marraskuussa, vaikka tällä on ollut ties mitä vastoinkäymisiä elämässään kuten maksavaiva, kasvain ja tassun murtuminen. Tämä kissa ei kuitenkaan ole hevillä luovuttanut ja hyvä niin, toivottavasti jaksaa puuskuttaa eteenpäin vielä monta vuotta.

mustavalko2
Hyvää kissamaista viikonloppua kaikille! =^.^=

Three times T

Aivan loistava otsikko taas kirjoituksella! Huomaa etteivät ne ole itsellä ihan hallussa, hahaa.

Tee on hyvää ja terveellistä ja niistä on kiva kertoilla täälläkin. Samalla sitä pitää itselleenkin vähän muistissa, että mitäs kaikkea sitä on tullutkaan maisteltua ja mitkä olivat niitä hyviä ja huonoja. Tämä on vähän kuin päiväkirjan pitämistä.

Teen juonti on itselläni jo joka päiväistä, sillä kahvi on alkanut tökkimään. Kaiken lisäksi on mukava aloittaa päivä mustalla teellä, jossa on tilkka maitoa. Kahvista tulee herkästi sellainen ähky olo, mutta teen kanssa sitä ’ongelmaa’ ei ole tullut.

IMG_7047
Forsman Tean Chamraj on intialainen Reilun kaupan vihreä tee, makunaan mansikka-vanilja. Tämän pitäisi vähentää stressiä, sillä tee sisältää mielihyvää tuottavaa L-teaniinia. Tuoksu on ihanan mansikkainen, mutta muuten en tästä teestä ole innostunut. Jotenkin maku ei vain nappaa ja ikävä tulee Strawberry Creamia (jota pitäisi varmaan pian tilailla taas lisää, sen verran kuitenkin pidin siitä).

Clipperin piparminttutee on valkoista ja Clipperit ovat varmaan nykyään monelle teenjuojille ainakin pakkaustensa osalta tuttu, sillä näitä löytyy nykyään ihan markettienkin hyllyiltä. Raikas piparminttu maistuu vahvasti teessä ja itse tykkään juoda tätä hieman jäähtyneenä kuin kuumana. Tämän juonti on kyllä aika vähäistä, sillä huomasin kuinka saan rampata vessassa jatkuvasti juotuani tätä joten aamuisin töihin lähtiessä ei ollut mikään paras vaihtoehto. Toinen syy on myös se että teen aina kerralla pannullisen teetä, sillä juomme teetä aina yhdessä Koon kanssa ja tällöin teen irtoteestä. Pidän muutenkin enemmän irtonaisesta, sillä suodatinpusseissa olevissa on aina joku kumma sivumaku.
Piparminttuteen pitäisi kuulemma auttaa ruoansulatus- ja ilmavaivoihin ja sitä käytetään myös rauhoittavana rohtona esim. hermostolliseen päänsärkyyn.

Mokkamestareiden granaattiomenatee on mustaa teetä, joka sisältää oikeasti granaattiomenan palasia. Granaattiomena on tuoksultaan ja maultaankin yksi rakkauteni ja kyllähän tämäkin tee ihan kivalle tuoksuu. Maku on kanssa ihan ookoo ja teetä on ainakin ihan riittävästi, sillä kyseessä on 100g pussukka (esim. tuo Forsmanin on 60g pussukka näin vertailun vuoksi).

Koska tuli vähän tosta pussiteestäkin puhuttua, niin luin tässä vähän aikaa sitten artikkelin, jossa haastateltiin Teen Ystävät-järjestäjän perustajaa ja puheenjohtajaa Pirkko Arstilaa. Hän mainitsee että huonon pussiteen tunnistaa helposti, sillä se on hienoksi puruksi jauhettua, tuoksutonta ja mautonta ja varsinkin kuppiloissa tee tuppaa olemaan tuollaista. Kuitenkin Arstila mainitsee myös sen, että kaikki irtoteetkään eivät välttämättä ole laadukkaita. :>

Rakastuin tuohon yllä olevaan gif-tiedostoon, ihana! Olisiko vähän hienoa käpertyä noin ison kisun viereen nauttimaan kupposta (tietenkin kuvitellen, ettei karvoja lentelisi kuppiin)?